GALLERIA

Olen pienestä asti halunnut ymmärtää ketä ja mitä puut ovat, ja miksi niiden vierellä on niin hyvä olla. Kasvoin Koillismaalla puiden keskellä ja viihdyin usein paremmin metsässä kuin ihmisten seurassa.  Isäni kuoli syksyllä 2022 Kuusamossa. Saattohoidon aikana lähtiessäni sairaalasta ajoin lähimpään metsään. Minua kutsui iso puu. Vaikka edellisenä yönä oli ollut pakkasta, oli puunrunko lämmin ja sen kuoressa kasvava naava tuntui isän karheilta hiuksilta. Kun katsoin ylös, oli puu puoliksi kuollut ja puoliksi elossa. Se oli kuin isäkin, välitilassa, puoliksi…

Kuvaelmia elämästä on tutkielmani ihmisistä, eläimistä, jotain niiden väliltä sekä luonnon värikylläisyydestä. Helsingin Myllypurossa, jossa asuinpaikkani sijaitsee, on hyvin runsas rusakkokanta. Nämä pitkäkorvaiset tuijottelevat uteliaina kaduntallaajia, heistä juurikaan välittämättä. Rusakot ovat ilmeisesti varsin hyvin sopeutuneet ihmisasutusten läheisyyteen ja täten osa jokapäiväistä kadunkuvaa. Kasvukautena Myllypurossa on runsas kirjo kasveja, jotka kukkivat monissa eri väreissä. Rusakoista ja kukinnoista inspiroituneena päätin rakentaa pohjan kyseiselle näyttelylle. Taiteellisen työskentelyni aikana rupesin miettimään ihmisen suhdetta luontoon. Sitä kuinka ihmiset rakentavat asuinympäristöään mieleisekseen istuttamalla valitsemiaan kasveja jo…

Johannan Rytkölän näyttelyn teemana on vesi. ”Rakastan uimista ja meren rantoja sekä järvien pehmoisia vesiä. Veden liikkeen ja olemuksen ilmaiseminen kolmiulotteisissa veistoksissa kiehtoo minua. Teosteni ideat kumpuavat veteen liittyvistä muistoista, kuvitelmista ja tarinoista.” Rakkaus veteen on Johanna Rytkölän teosten taustalla. Universaali huoli vesistöjen tilasta ja ilmastonmuutoksen tuomat ilmiöt vaikuttavat teosten pintakäsittelyyn. Veistoksissa yhdistyvät vesistöjen ja merien lumoava kauneus ja ympäristökatastrofien sotku ja vastenmielisyys. Johanna Rytkölä tuo taiteessaan esille omakohtaisia huomioita vesistä sekä veteen liittyviä muistojaan. Uusimmissa teoksissa Johanna Rytkölä palaa…

“ALL THE FLOWERS I COULD CARRY” – on nimensä mukaisesti kuvauksia sylillisestä kukkia. Tässä hetkessä ja ajassa luonnon tapa luoda itsensä vuosi vuodelta uudelleen tuntuu lohdulliselta. Kimpun valitseminen on usein hyvin henkilökohtainen teko ja kimppu toimii rakkauden ja välittämisen sanoina, Rakastan sinua. Ajattelen sinua. Välitän sinusta. Värit välittävät ja muuttavat ihmisen tunnetilaa ja kokemusta ympäröivästä elämästä hyvin vahvasti. Kukilla tuntuu olevan sama supervoima. “Teoksillani tavoittelen saavuttavani katseen joka kaipaa hengähdystä arjen keskelle, pyrin tarjoamaan pienen pysähtymisen hetken katselijalle ja kenties…

Maalaukseni ovat muistikuvia hetkistä, joiden äärelle haluan palata. Teosten innoittajana on edesmenneen virolaisen Jaan Kaplinskin runous, joista myös näyttelyn nimi tulee. Kaplinskin ajattelu lähtee suhteestamme ympäristöön, josta kaikki on peräisin, ei meistä. Hän viitoittaa lempeästi pienten ja isojen luontokokemusten sekä vuodenaikojen vääjäämättömän kiertokulun pariin. Pimeys vuorottelee valon ja valkeuden kanssa. Tummista sävyistä ja kuoleman läsnäolosta huolimatta päällimmäiseksi nousee värit ja elämänvalo. Teoksista useampi sijoittuu taitekohtaan vuodenaikojen vaihtuessa. Jonkinlaisen välitilan ja siirtymän elementit ovat läsnä. Toivon, että voisin maalaamalla pysäyttää ajankulun,…