Marja Hepo-aho


03.03.2025
13.04.2025
Marja Hepo-aho - Pyhä
Pyhä on osa pitkäjänteistä taiteellista prosessiani, jossa syvennyn tiettyyn teemaan vuosien ajan. Olen tutkinut yksilön identiteettiä ja vapautta – ja ymmärtänyt, että kokemuksemme pyhyydestä on kriisissä. Häpeämme sen olemusta, mutta kaipaamme silti yleviä, ajattomia kokemuksia, jotka sitovat meidät ihmisyyteen ja yhteisöön.
Kysymys ”Mikä estää meitä elämästä omien arvojemme mukaista elämää?” käynnisti tämän tutkimusmatkan. Häpeä on etäännyttänyt meidät pyhän kokemuksesta, ja tilalle on noussut hallinnan tarve. Kontrolloimme kehoamme, mittaamme untamme, uuvumme tehokkuuden vaatimuksissa – mutta emme osaa antautua elämälle.
Siksi Pyhä-näyttely on interaktiivinen ja kokemuksellinen. Pyhyyden kokemukseen tarvitaan sekä keho että mieli. Ihmisen arvo ei synny suorittamisesta, vaan kyvystä liittyä toisiin, ympäristöön ja aineettomaan maailmaan. Viiden teoskokonaisuuden ajan kuljetan katsojaa läpi kaipuun, häpeän, antautumisen ja itseymmärryksen, kohti luopumista.
Paratiisin puutarha kuvaa kohtua ja myyttistä paratiisia, josta yksilö syntyessään ajetaan ulos. Teos kutsuu levähtämään ajattomassa tilassa.
Homeostaasi käsittelee tasapainon etsintää ja niitä kirkkaita hetkiä, jolloin elämä näyttäytyy täysin ymmärrettävänä – kunnes heilunta jatkuu.
Esi-isät tutkii yhteyttämme menneisiin sukupolviin, feminiiniin ja maskuliiniin prinsiippiin. Lasista, luusta ja kullasta valmistettu teos kantaa käsityötaidon historian kerroksia ja tekijöidensä jälkiä.
Syli, näyttelyn keskiössä, on suuri lasinen nojatuoli, joka kutsuu antautumaan sen syleilyyn. Uskallammeko nojata? Luottamus sekä itseemme että ympäröivään maailmaan mahdollistaa antautumisen myös inhimillisen ymmärryksemme rajallisuudelle.
Kirstu, sarkofagin muotoinen päätösteos, yhdistää puun ja lasin – maatuvan ruumiin ja ajattomuuden. Sen koristeellinen pinta heijastaa ihmisen yksinäisyydessä kohtaamaa pyhää.