Menu

19.8.–3.10.2021

Risto Lehtinen

Sini Majuri

Irina Pått

Panu Ruotsalo

 

Risto Lehtinen  – Ohikulkumatkalla

Maalauksieni paikat ovat valikoituneet suurimmaksi osaksi spontaanisti hetkessä. Olen ollut tekemässä jotain ihan muuta kuin taidetta, ja sitten nähnyt jonkin valon tai tunnelman, joka on puhutellut, että tästä pitäisi tehdä maalaus. Usein myöhemmin valokuvaa katsellessa sitä miettii, että mikäköhän tässä oikeasti puhutteli, kun ei se siinä valokuvassa enää näy. Hetki on jo mennyt, mutta yritän päästä siihen takaisin maalauksen keinoin.

Maalaamisessa yleisesti minua kiehtoo väri ja maalin valmistaminen. Välillä olen uppoutunut jopa niin syvälle siihen, että itse maalaaminen on ollut toisarvoista.

 

Sini Majuri – Etiäinen

Voivatko saippuakuplat kuljettaa virusta siskoni hääjuhlissa” pohti 17-vuotias tyttö, kun uutisissa oli mallinnettu hengityspilviä, jotka kulkivat ruokakauppojen hyllyväleissä. Jostakin viattomasta oli tullut vaarallista. Sini Majurin näyttely Etiäinen heijastelee kyläilyperinteeseen liittyviä tapoja ja uskomuksia sekoittaen niitä pandemiakokemukseen.

Uskomukset ovat kiinteä osa ihmismieltä ja kulttuuria. Ne kertovat meille niistä asioista, jotka ovat tärkeitä tai pelottavat meitä. Emme edes huomaa, kuinka mielemme luo uusia uskomuksia, jotka ovat ensin osa arkeamme ja myöhemmin kulttuuriperintöämme. Gumbostrand Konst&Formin kokonaisuuden esineet käsittelevät hääjuhlaa, jossa nuori kaaso murehtii saippuakuplia. Hän koettaa muistaa vanhan huoneen yksityiskohtia, kalanruotoparkettien kulunutta pintaa. Jos veitsi putoaa lattialle, tulee miesvieraita. Suupuhalletusta lasista syntyneet veistokset tulkitsevat perinteen ja nykyisyyden kudelmaa aikana, jolloin ne hetket, jolloin kohtaamme toisiamme, eivät ole entisellään.

Majuri on kerännyt kyläilyyn liittyviä uskomuksia, niin uusia kuin vanhojakin, paikallislehtien ilmoitusten kautta kotiseudultaan Suonenjoelta. Suupuhalletusta lasista luodut teokset seisahtuvat näiden kokemusten äärelle. Ne ovat pieniä tarinoita. Perheiden tarinoita.

 

Irina Pått – Höyhenen kevyesti

Irina Pått tunnetaan käsintehdyistä, ekologisista designvalaisimista sekä paperikohokuvista (3D- teoksista), joita hän on valmistanut yli 20 vuoden ajan. Hänen teoksiaan on monissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa kuten Oikeusministeriö, Kansalliskirjasto, Suomen Valtio, Helsingin kaupunki, Suomen Pankki, G18 ja Raaseporin Kaupungintalo. Hänen valaisimiaan on valittu kolme kertaa Habitaren EcoDesign näyttelyyn.

Uutta vuonna 2021: Puupohjainen ratkaisu: Nyt uutena materiaalina, hänen töissään on koivuvaneri, jossa on led-valo joiden kesto-ikä on n.50.000 tuntia. Koivuvanerityöt on suunniteltu julkisiin ja yksityisiin tiloihin. Ekologisuutta pidetään yhtenä tärkeimmistä kriteereistä puun käyttöön rakentamisessa; ratkaisuna sisäilmaongelmiin, viihtyvyyteen, hiilijalanjälkeen, äänivaimennukseen ja terveellisyyteen. Raidoitetut levykerrokset on saatu aikaan jyrsintätekniikalla, jonka jälki muistuttaa jääkauden hiidenkirnuja. Teokset on viimeistelty kosteutta kestävällä vesiliukoisella vahalla.

 

Panu Ruotsalo – Kohtaamisia ja Katoamisia

Panu Ruotsalo (s.1971) on Kuvataiteilija, jonka esittämistapa on kahdenkymmenen vuoden aikana vaihtunut värikylläisestä ja paikoin expressiivisestä vähäeleisempään ja monokromaattisempaan suuntaan. Ruotsalo on perehtynyt yhä enemmän tunteiden ja tuntemusten kuvaamiseen, näkymättömien asioiden esittämiseen ja muodon antamiseen muodottomille, abstrakteille asioille. Hän pitää abstraktia esittämistä tarkkana ja konteksteista vapaana tapana lähestyä taiteensa aiheita.” Tunne! Siinäpä se, kaikki”.