fbpx
Menu

13.11.2020–17.1.2021

Ella Varvio
Heini Turunen
Lauri Nykopp
Marianne Huotari
Saara Vainio

 

Ella Varvio – Thread of Life

Gumbostrand Konst & Form näyttelyyn Varvio tuo lasiteoksia, joissa on sekä pohdintaa ihmisen ja luonnon suhteesta että New Yorkin suurkaupungissa syntynyttä kuvastoa. New York -aiheisten teosten luonnokset on tehty 2018 Varvion ollessa Suomen New Yorkin Kulttuuri-instituutin (FCINY) valittuna residenssitaiteilijana. Luonnosvihkoon syntyi piirroksia, jotka havainnoivat suurkaupungin rakennuksia, ihmisiä ja ilmiöitä. Residenssijakson jälkeen Varvio on työstänyt ja muokannut piirroksia lopullisiksi lasiteoksiksi, jotka nyt ovat näyttelyssä esillä. Toisen teoskokonaisuuden muodostavat valoa sisältävät lasiteokset. Mustissa lasikappaleissa valo piirtää esille arvoituksellisia näkymiä, jotka kertovat ihmisestä osana luontoa. Kaikki näyttelyn taideteokset ovat suupuhallettua, käsityönä valmistettua lasia. Kuvakertomukset lasiin on luotu vaativalla Graal-tekniikalla: teokset ovat kahteen kertaan puhallettuja ja kerroksellisia. Lasiteosten puhallustyö on tehty Nuutajärven Lasikylässä ja Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan Rahasto on tukenut taiteellista työskentelyä.

Heini Turunen – Spontaneous Delight

Taiteellisen työskentelyni kulmakiviä ovat väri ja liike. Liike tulee näkyväksi läsnäolona siveltimenvedoissa, väri rakentaa tilaa ja luo tunnelmaa. Teokseni pohjautuvat ääripäiden väliselle jännitteelle, jossa tumma ja vaalea, herkkä ja vahva, hidas ja nopea asettuvat rinnakkain ja käyvät keskenään vuoropuhelua. Kiehtovuus piilee kontrasteissa. Työskentelyssäni hakeudun kohti ääripäitä, jotka pyrin välittämään asenteen kautta maalausjälkeen: herkkyyttä olla avoin ja haavoittuvainen, toisaalta rohkeutta tehdä juuri sitä, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Keskeistä on avoimuuden tilan säilyttäminen ja sattuman  hyväksyminen. Tekemisen ohella tärkeää on katsominen ja kuunteleminen. En johda maalausta, vaan kuljen sen rinnalla tutkistellen ja tarkkaillen – antautuen yllättävälle. Läsnäolon ja vuoropuhelun kautta on mahdollista raottaa ovea uusiin maailmoihin; hämmentäviin, ihmeellisiin sellaisiin.

Lauri Nykopp – Katoavaista

Historia on pitkä.  Alkaa vuodesta 1984. Hanasaaren Kulttuurikeskuksessa järjestettiin pohjoismaisten kulttuurikeskusten sympo­siumi.  Hanasaaren johtaja Ann Sandelin oli 1983 Reykjavikin Norrena Husidin (eli poh­joismainen kulttuurikeskus) johtajana, ja näki Reykjavikissä silloin yhden konserttini ja Norrena Husidissa tekemäni performanssin.  Olin heidän residenssissään, ja sitten ympäri Islantia, neljä viikkoa.

Hän pyysi: ”tule pitämään luento taiteesta. Saat lähestyä aihetta taiteilijana, kun kaikki muut luennoitsijat ovat taidehistorioitsijoita tai kulttuuribyrokraatteja.” Lyhyt, noin 18 minuutin sanaton Luento taiteesta päättyi kaalin räjähdykseen.  Tuoksu oli mahtava. Hanasaaren auditorio ja kaikki läsnäolijat olivat kaalissa, pieniä kaalin hiuta­leita ja isompia paloja lensi kauas esiintymislavalta. Luentoni oli tietysti puhuttava skandaalin poikanen.  Performanssitaide Suomessa oli ko­vin uutta. Kiinnostusta oli.  Niin paljon, että esitin teoksen muun muassa Teatterikorkeakoululla Asko Mäke­län kanssa vetämäni ensimmäisen performanssitaiteen kurssin esityksissä, Kuvataideaka­temiassa, Nykytaiteen festivaalissa Petit Palais’ssa Pariisissa, ja osana lukuisia konserttajani. Leena Kilpeläisen musta­valkokuvat esityksestä julkaistiin Helsingin Taidehallin näyttelyn yhteydessä kirjassa ”Per­formance 85”… Jatka Laurin luennon lukemista täältä.

Marianne Huotari – Kasvukausi

Keramiikka- ja tekstiilitaiteilija Marianne Huotarin keraamiset ryijyt punovat pohjoismaisen käsityöperinteen nykytaiteeksi ja herkistävät hitauden äärelle – hektisyyden vastapainoksi. Teokset rakentuvat pienistä paloista, joihin ovat painautuneet kosketuksen jäljet, sillä palat kulkevat Mariannen käsien kautta useaan kertaan prosessin vaiheissa. Meditatiivinen toistaminen ja väriharmoniat luovat koskemaan kutsuvia pintoja, jossa jokaisella palalla on paikkansa.

”Kasvukausi on tapani käsitellä luonnon kauneuden hetkellisyyttä, sekä yritys ikuistaa muistot ympärivuotisen tarkastelun kohteeksi. Oma vajavaisuuteni puutarhan tai edes viherkasvin hoidossa on luonut minusta etäisyydeltä kukkien estetiikan ihailijan. Keramiikkateokseni mahdollistavat luonnon yksityiskohtien ääreen palaamisen, kuin tallentaisi merkityksellisen hetken valokuvaan. Saveen painautuneet muistikuvien ja mielikuvituksen sulautumat antavat minulle mahdollisuuden maistaa eksoottisia, mutta itselleni allergisoivia hedelmiä tai venyttää kasvukautta riittämään myös Suomen pimeimpään vuodenaikaan. Kasvukausi-näyttely kuvastaa kasvun ihmeiden dokumentoinnin ja saven edessä nöyrtymisen lisäksi myös kasvutarinaani taiteilijana. Taiteeni kukoistaa Arabian taideosastolla ja studiostani onkin tullut oma puutarhani.”

Saara Vainio – Tuulen nostatus

Olen kuvataiteilija ja välineeni ovat vesivärit. Keskeisiä piirteitä teoksilleni ovat epätodellisen rajalle sijoittuvat kuva-aiheet, akvarelleille epätyypillinen koko ja rakenne, matan paperipinnan vahva rooli kuvassa ja viimeistelty realistinen kuvakieli. Maalaukseni ovat kookkaita eikä niitä kehystetä eikä eristetä heijastavan lasin alle. Välitön tarkastelumahdollisuus ilman lasikerrosta, suoran kosketuksen mahdollistaen, on välineen osalta minulle tärkeää. Akvarelleille välttämätön UV-suoja tulee suojavernissasta. Teosteni teemat ovat vuosien varrella nousseet erilaisten rajapintojen kuten sadun ja todellisuuden, realismin ja surrealismin sekä käsiteparien kuten pinnan ja syvyyden välisten kosketuspintojen visuaalisesta tutkimisesta. Olen työstänyt ajatusta mimeettisyyden ja luonnoksellisuuden samanaikaisuudesta ja tehnyt kokeiluja viimeistellyn, ikiaikaisen realismin läsnäolosta nykyaikaisessa akvarellissa. Näiden teemojen käsittelyssä työskentelyyni on muodostunut kolme yhtäaikaista säiettä eli teossarjaa, joihin kaikkiin syntyy yhä uusia osia.

Tavoitteeni on luoda tilaisuuksia maalaustaiteen vastaanoton yksilöllisille oivalluksille sekä mahdollistaa taiteen monikerroksisuuden havaitsemista teosteni välityksellä. Taiteilijana haluan tuoda esiin näkymätöntä, esittää kysymyksiä epätodellisuuden luonteesta ja osaltani vaivihkaisesti ehdottaa, että kaikki ei olisikaan tässä, näkyvässä reaalitodellisuudessa.